vuosi turussa

heinäkuun alussa olen asunut täällä vuoden.
ensimmäiseen puoleen vuoteen en edes tajunnut olevani onneton.
kaikki muuttui vasta tänä keväänä.
kerron muutoksesta myöhemmin, 
nyt aloitan viimekesästä.
IMG_0844
IMG_0855
IMG_0865


6.8.
olin juuri tulossa tampereelta,
kirjoitin vihkooni:

linja-auto nytkähtää liikkeelle.
minä roikun taka-osassa
yritän pitää elämästä kiinni.
kaiho valtaa aina mielen 
kun on jätettävä taakse
taas yksi paikkakunta.
elän molemmissa
mutta en kunnolla kummassakaan.

on pilvistä, sataa.
kaikki tilat täyttyvät
mutta minä
olen käyttökelvoton
ei tässä maljakossa
kukkien olisi hyvä.
liikaa reikiä.
IMG_0871
IMG_0873
IMG_0881
IMG_0883

24.8.

pesen kattilan
tuntuu vieraalta omissa nahoissa
haaveilen turhista ja unohdan
ikkunan auki kun lähden kotoa.
en muista kesästä paljoakaan.
lopetin työt,
muutto turkuun,
vanhat kulahtaneet vaatteet
joita on käytetty liian monta vuotta,
kaaduin pyörällä,
kävin uimassa,
en kirjoittanut sinulle
vaikka kuinka monesti yritin.

puhalsin kynttilän
ja kesä loppui.
jäljelle jää vielä syitä
miksi iloita:
hengitys huuruaa ulkona
puiden lehdet saavat väriä
saa pistää päälle
liian ison villapaidan
sen ruman lampun
jolle kesä oli liian valoisa.


IMG_0884
IMG_0900
IMG_0903
IMG_0904


27.9.

kieriskelen likaisissa lakanoissa
sillä en pääse ylös
sängystä
jossa kuuluisi vain nukkua
eikä viettää koko päivää
joka päivä
ja välillä nousen
keittämään hernekeittoa
kirjoittamaan runoa
ja kerran juoksin
katsomaan peilistä
näytänkö 
vielä
samalta.

IMG_0906
IMG_0916
IMG_0925
IMG_0980
IMG_0996


huuto kynsiesi alta
kun kosketat
sitä alastonta kehoa
jota luulit kaipaavasi
mutta siinä hetkessä
alkoholi suonissa
saa sinut tajuamaan
kuinka väärässä
olivat vanhemmat
isovanhemmat
kertoessaan
kuun pinnalla kävelevistä
yksinäisistä miehistä.

IMG_1001
IMG_1003
IMG_1020
IMG_1025
IMG_1031




4.10.

kaikki on kaaosta
silmänkantamattomiin.
ihmiset törmäilevät seiniin
sytyttävät savukkeen väärästä päästä
unohtavat juoneensa jo kahvia.
onko se kaaosta
vai vaan tyhmyyttä?


IMG_1034
IMG_1039
IMG_1045
IMG_1046
IMG_1051



12.12.

pakonomainen siivoaminen
on jäänyt taakse.
en tiedä onko se hyvä
vai onko asiat huonommin.
haluaisin kertoa sinulle syksystä.
kuinka aivan huomaamatta
lehdet putosivat
ja kuinka kaikki värit
kaikkosivat.
vietin aikani
kahden kaupungin välissä.

IMG_1052
IMG_1056



24.12

muistan joulun
ja joulun yksinäisyyden
minä ja pullo viiniä.
koko kerrostalo tyhjänä.
ajatukset kaikuivat
ja ainoa ystävä
oli  se seinä
jossa ei ollut ovea
ei ikkunaa.

nyt on joulu
ystävän vanhemmilla
kun herätessään
saa puuroa ja kahvia.
omenat ovat punaisia.
kaikki on hyvin
mutta silti mietin
olisiko pitänyt jäädä turkuun.

IMG_1059
IMG_1068
IMG_1111



12.2.

tarttua kaatuvaan ihmiseen,
ei nostaakseen,
vaan kaataakseen maahan,
siitä tietää
että on menettänyt kontrollin.
katto liikkuu niin
että on oltava kumarassa
ja minä kasvan seiniksi
ja yhtäkkiä
ihmiset hyppivät seinille.
punainen valo
ei hengitä puolestani-

IMG_1120
IMG_1231
IMG_1232



19.4.

minulla on vihdoinkin ystäviä.
sellaisia,
kenen kanssa voin olla oma itseni.
sellaisia,
jotka haluavat nähdä minua usein,
ymmärtävät yksinäisyydenpelkoani.
minulla ei ole mitään kiirettä
mennä enää joka toinen viikko
käymään vanhassa kotikaupungissani.

turku on nyt
vihdoinkin
minun koti.

IMG_1320
IMG_1370
IMG_1386




nykyhetki




olen vieläkin kovin onnellinen täällä.
jokainen kadunkulma ei muistuta
jostain suuresta pahasta.
mutta silti
summertime sadness
on ihan oikea ilmiö.



IMG_0083
IMG_0077



kirjoitan ihmisille pitkiä viestejä
minun pahasta olosta
sillä en vain osaa puhua
se vaatii liikaa minusta.

IMG_0071
IMG_0030
IMG_0063


tiedän, että parin viikon päästä
voin taas hengittää.
aika auttaa
ainakin toivon niin.

kyllä se on jo auttanut.

IMG_0012
IMG_0056
IMG_0003



vielä viimeisiksi sanoiksi
haluan kertoa sinulle
kuinka pahoillani olenkaan
jos vaikka sattumalta
luetkin tätä.

kirjoitin sinulle runon
mutta luultavasti
et koskaan saa tietää

mistä se kertoo.
vain kaksi ihmistä lisäkseni tietävät siitä.

kiitos ja anteeksi.

IMG_0001

kuinka kaikki lipsuu käsistä

kaikki muuttui hetkeksi.
sekunti -
ja olet poissa.

kiroan itseäni
kiroan maailmaa
mitä tahansa kiroan
kun kaikki tapahtui liian myöhään.



IMG_1642


yökerhon ulkopuolella
käärit tupakkaa
(manitouta)

ja

kerrot kuinka olet lähdössä pois.



IMG_1630


sillä aikaa kun olen yksin
kirjoitan runoja
'hallitusta hajoamisesta'

vaikka me kaikki tiedämme
ettei se ole mahdollista
kun on jo näin pitkällä.



IMG_1629



pukeudun mustaan
annan sen verhoutua ympärilleni
sillä tiedän
jotain tapahtuu pian.
jotain pahaa
jotain mustaa.



IMG_1627




mistä sellaista voi tietää?

mitä sellaisesta voi oppia?

miksi
voi miksi



IMG_1620




pureskelen kynsiäni pakonomaisesti
revin verhot tangoista
ja sotkeudun niihin


tavarat lipsuvat käsistä
mikään ei ole enää
minussa




IMG_1579




mitä täällä on tapahtunut?
mutteripannu likaisin koskaan
mutta kahvi maistuu aina hyvältä

miksen saa siitä tunteesta kiinni?


IMG_1538


puhutaan sohvista
kuinka ne kantavat
pitävät pinnalla

miten olen voinut tippua
sohvani läpi
lattian läpi

six feet under




IMG_1506


juosta karkuun niin
että mekko melkein tippuu päältä
tunteiden ääripäitä
teräviä piikkejä
alas ylös ja taas alas

romahtaa nurmikolle
ja antaa hänen lohduttaa
vielä hetki

ennen kuin -



IMG_1493



hymyilee kävellessään kaupungilla
mutta miettii niitä kyyhkysiä
joita ei ole näkynyt pitkään aikaan

kuinka runollista
elämä joskus onkaan

ja ihmiset tippuvat katoilta




IMG_1479



minä olen nähnyt paljon hyvää
paljon onnea
kokenut välittämisen tunteita

mutta tiedätkö

ei sitä voi muuta kuin miettiä
milloin kaikki alkaa alusta
rakkaat lähtevät
uudet tulevat


rikkinäinen ympyrä


IMG_1467



voiko mitään enää korjata?
voiko itsensä nähdä valokuvissa
ilman jatkuvaa sumua?



IMG_1457


yritän pitää kiinni
mutta asiat lipsuvat
menevät hajalle

ja minä katson kuinka
olen taas särkenyt jotain tärkeää




IMG_1454



kun kaadun
ja katson verkkosukkahousujani
huomaan
niissä olevan nyt vähemmän reikiä
kuin aikaisemmin.

reiät yhdistyvät suuremmiksi

käykö ihmisillekin niin?




IMG_1453



annan asioiden patoutua
kerro miksi
ja sitten kaikki vyöryää
kerralla ulos
sateisena iltana
kun säätilat vastaavat tunnetiloja

voi tuntea jotain suurta



IMG_1446



olen menettänyt sanoja
mikään ei enää virtaa ulos
kuin ennen
ja sanat
piiloutuvat seinieni taa

on revittävä maalipinta irti
että voisin nähdä
mikä on taas olennaista



IMG_1433



unilääkkeet absinttipullossa
lapsuuden kuvat levitettyinä lattialle

haluan muistaa
haluan muistaa



IMG_1425


haluan muistaa miltä näytän
kuka olen
miksi olen



IMG_1423


muistaa
millaista kaikki oli
kun mikään ei tippunut käsistäni



IMG_1387


tämä oli tarina siitä
kuinka asiat menevät rikki
niin helposti
(kun värittää tussilla liian lujaa)



IMG_1335