aamuyöstä

elämä ei ole kuvia,
yhdeltä aamuyöllä.

elämä valheita
hetki hetkeltä pahempia

yhdeltä aamuyöstä

kävelee kotiin kuulokkeissa brahms
miettii mitä sanoit se yksi ilta

minusta ja hänestä

meistä,
vaikkei meitä ole.


yksin istuu pöhnässä
yhdeltä aamuyöstä
kuunnellen brahmsia

elämä silloin ei ole valvetta
ei valhetta


ei meitä.


ainoa valo tietokoneen ruutu
ainoa valo olet sinä

tiedät sen.

olet avannut paradokseja minulle
venyttänyt mieltä
huutanut
kuunnellut,

rakastanut.

minä olen antanut takaisin
sekavia huutoja autossa
kumisaappaat levällään takapenkillä

ottanut kädestä,
pelännyt,
puristanut liian kovaa,

rakastanut 
rakastanut
rakastanut.



haave runosta,
kirjan mittaisesta,
vihdoin toteutumassa.



aamuyöstä
yksin humalassa
ei ole valoa
tulevaisuutta
totuutta

mutta ääneen luettuna
teksti enemmän 


vielä aamuyöstä.



osa 2



mitä tehdä ajalla
jonka kulutti ennen pelkäämiseen?
missä menee henkilökohtaisen raja?
kuka ennusti lopun?

miksi ihminen kaipaa kaikelle päätöstä
maailmanloppuja


sinä olet minun tarinani loppu.

sinä joka et koskaan katso silmiin

enää


sinä joka olit hetken
melkein tärkeä,
aamuyöstä.



gini yhdellä kulauksella alas
juoksen kotiin 

lähes

enkä voi olla kirjoittamatta sinusta
jokaista sanaa
jokainen kosketus
on sinusta, sinulle.

aamuyöstä