minä & kivi

jokainen runo jonka luen
ja jonka kirjoitan
kertoo sinusta

jokainen ajatus
jokainen sana
on ollut lähes valmiina lähtemään
mutta sitten jokin
joku
on saanut ne kutistumaan pois

sinä olet jokaisen kirja
hyllyn takana
silmäsi tarkkailevat
kurkotat olkani takaa lukemaan
sanoja joita en koskaan
saanutkaan kirjoitettua

paperi edessäni on tyhjä
mutta silti luet siitä
kuinka kovasti yritin
ja kuinka toivon sinun jäävän
vierelleni juomaan ajatuksia
kun olen kertonut sinulle

kaiken mitä tiedän sinusta.

kumpa voisin antaa sataa
jättää hangen tyhjäksi
ja jättää kulkemani reitin  jäljet
jonkun toisen hangelle.

tai ehkä voisin piiloutua
runohyllyjen väliin
antaa niiden puristaa minut
litteäksi kuin runokirjan

näkeeköhän joku minut
runoissaan
kirjoittaako joku minusta
niinkuin minä kirjoitan sinusta?

poski nojaa käteen
kuin yrittäen sanoa itselleen
"tämä käsi pitää minut pystyssä"
mutta tietäen
kättä ohjaa sama voima kuin poskeakin.

jokainen askel
tämän pistävän sumun läpi
saa minut tuntemaan
kaipuuta tulevasta

lähiaikoina olen miettinyt
mikä minua kiinnostaa
olen hieman huolestunut
minua kiinnostaa vain
uni ja kahvi

ja hän

miksi sanat ovat
vaikeampia sanoa ääneen
kuin kirjoittaa paperille?

istun koulussa ja tajuan
olen turhaan tullut tänne
mutta silti pelkään lähtemistä

pelkään omia valintojani
niiden seurauksia
ja sitä
mitä muut niistä ajattelevat.