iltahämärän valopilkku

minusta outoa on se, kuinka elokuville itketään. miksi joku itkisi jonkun ihmisen mielikuvitukselle? mutta toisaalta, ovatko kirjat kumminkaan niin erilaisia. jokaisen kirjan loputtua minua itkettää ja on hirveän tyhjä olo. mutta ehkä, ehkä sanat kumminkin ovat minulle voimakkaampia vain sanoina. ilman, että joku lausuu ne ääneen. voimakkaimpia sillon, kun minä kuiskaan ne yksin, itselleni.
olen aina sanonut olevani huono puhumaan. ja niin minä olenkin. olen huono puhumaan oikeista asioista, huono lohduttamaan, huono kertomaan mikä on vialla. ehkä olen parempi kirjoittamaan. onko väärin sanoa että olen huono sanojen kanssa, jos olen vain huono sanomaan ne ääneen? osaanko hallita sanoja, jos hallitsen ne ainoastaan paperilla? 
 photo IMG_3443_zps07191d29.jpg photo IMG_3473_zps2ceb5a2d.jpg photo IMG_3425_zps3b6662ba.jpg photo IMG_3471_zps1d1df386.jpg vakavaa puhetta. sitä kai tarvitsisin. vakavaa puhetta, mutta hymyillen. ei irvaillen. hymyillen vain

2 kommenttia:

  1. oot mahtava sanojen kanssa. mustaa valkosella, mä ainaki arvostan sitä taitoa enemmän kuin puhuttuja sanoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oih oih ihanin sinä sara ihanin kiitos rutkasti!

      Poista

ethän käytä kuvia tai tekstejä ilman lupaani, kiitos :-)